Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kun ei niin ei

"Joka keinussa jumalten keinuu
Väliä taivaan ja helvetin heiluu
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu

Joka selässä ristinsä kantaa
Kohtalon haltuun itsensä antaa
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu"


Erityisesti varmaankin sattuu, kun tietää, että se oli viimeinen alkio. Mietin, miksi se piti tuhlata tähän kroppaan. Miksei säästetty sitä ja alettu tosissaan miettiä sitä vaihtoehtoa, että Mirkku lähtisi hoitoihin. Se oli niin sitkeä alkio, että se olisi kiinnittynyt ja elänyt jos sillä olisi mahdollisuudet. Tuntuu, että ei tässä kropassa ole mitään mahdollisuuksia elämälle, koska tämäkään ei selviytynyt.

Nyt on kyllä taas vähän vaikeampaa jatkaa. Voisin mennä uuteen IVF:ään jos alkiot siirrettäisiin Mirkulle. Mutta se, että saadaan hyviä alkioita, jotka tuhlataan minuun, niin sitä varten en halua maksaa tuhansia euroja. Jos tehdään niin paljon, että saadaan aikaan ne alkiot ja kasvatellaan niitä näin pitkälle, niin parempi laittaa ne paikkaan, jossa niillä voi …
Uusimmat tekstit

Piinaviikko

Piinapäivät on kuluneet niin luvattoman helposti ja nopeasti, että nyt on tosiaan menty sillä "et vaan ajattele asiaa niin paljon, niin kyllä se siitä sitten onnistuu" -ohjeella :D No ei vaan. Vasta pari viime päivää on enemmän ajatuksissa pyörinyt taas se, että testipäivä lähestyy. Testipäivä ei ole mikään ilon päivä, joten fiilikset ei juurikaan nouse tässä mitä lähemmäs sitä hetkeä tullaan. Oon myös tosi vahvasti ehdollistunut raskaustestitikkuun negatiivisesti, toisin kuin ovistikkuun, joka sentään usein tarjoilee sitä hymynamaa :) Oon siis jopa sen takia välillä tehnyt raskaustestin ovistikulla, koska siihen on kivempi pissiä :D

Sitä taas miettii aktiivisesti, että miten käsittelen sen negan. Miten se haittaisi elämää mahdollisimman vähän ja aiheuttaisi pahaa mieltä mahdollisimman vähäksi aikaa. Oikeastaan itse kestän sen jo jotenkin, mutta sitten kun alan miettiä, että mitä Mirkku. Mun vanhemmat. Kaverit (joille ei ole ONNEKSI nyt edes kerrottu kellekään). Sitten kaikki…

Alkionsiirto nro 5

Tiistaina tehtiin viides ja toistaiseksi viimeinen alkionsiirto. Tässä kierrossa oli mukana siis estrogeenikorvaushoito, kortisonitukihoito ja keltarauhashormoni. Positiivista oli, että ovulaatiota ei tarvinnut lainkaan kytätä! Viimeksi kokeiltu alkioliima ja Gonepeptyl jätettiin nyt pois.
Kohdun limakalvo oli tiistaina jo 12 mm. Itse siirto sujui taas näppärästi ja mitään ongelmia ei ole yhdenkään inseminaation tai alkionsiirron kanssa ollut, mikä on oikeasti tosi huippua, koska ainakaan itse toimenpidettä ei tarvitse jännittää. Tosin tällä kertaa oli eri lääkäri kuin ehkä kolmella viime kerralla ja olin tietysti yhtäkkiä ihan paniikissa! Tunnistin lääkärin yhdeltä aiemmalta käynniltä ja muistin, että hän valitsi ihan vääränkokoisen ankannokan ja oli muutenkin jotenkin vähän töykeä. Tämä kokemus oli nyt onneksi positiivisempi ja ihan ammattilainen hänkin oli :D
Alkio meni tosi hyvälle paikalle (kuten myös viimeksi) ja on siis kestänyt jo viime syksynä yhden pakastuksen, noin kuukaus…

Myooooooma

"Kas vain sanoi kasvain ja kasvoi vain."
Myooma on kasvanut pari senttiä ollen nyt n. 5x4 cm. Myooma ei ole kohtuontelon sisällä eikä lääkärin mielestä sen pitäisi mitenkään vaikuttaa raskaaksi tuloon kun on kohdun ulkopuolella. Hän kyllä mainitsi, että se voisi vaikuttaa kohdun verenkiertoon, mutta sitäkään ei tiedä.
Jäin miettimään, miten kohdun verenkiertoa voisi parhaiten kotikonstein parantaa?
Kohdun limakalvo oli estrogeenihoidolla kasvanut oikein hyvin eli siirto on suunnitelmissa ensi viikon alkuun. Terolut alkoi eilen ja kortisoni tänään.
Koska tämä on nyt viimeinen alkio, niin jatkoistakin jo keskusteltiin. Lääkäri alkoi tietysti puhua uudesta IVF:stä (johon liittyen sanoi, että voisimme hänen mielestään jo hakea KELA:n korvausta). Minä otin puheeksi inseminaatiot. Lääkäri epäili, tukkiiko myooma oikean puoleisen munasarjan, mutta tämä tsekattiin noin 1,5 vuotta sitten ja molemmat oli kyllä silloin auki. Enpä nyt tullut kysyneeksi, voisiko tuo myooman kasvu jotenkin…

Radiohiljaisuus ja mitä tähän asti on tapahtunut

Keväällä alkoi tuntua siltä, ettei blogilla ole enää tarkoitusta. Tunsin, etten saa siitä enää sitä iloa, minkä takia kirjoittamisen aloitin. Se oli paikka, jossa purkaa tunteita, jotka alkoivat matkan myötä olla myös aika negatiivisia. Blogiin alkoi liittyä negatiivinen tunnetila ja turhautuminen siitä, että blogi ei sovi enää muiden sateenkaariperheblogien sekaan, joissa elämät niiden takana etenivät siihen hartaasti toivottuun perhe-tilaan ja oma tilamme alkoi mennä jonnekin lapsettomuus-tilaan. Alkoi tuntua, että blogi on väärässä paikassa, sen kirjoittaminen on ajanhukkaa ja lisäksi itseäni ei enää kiinnostanut. Ajattelinkin, että kaikessa hiljaisuudessa hoitotauon myötä jätän koko blogin kirjoittamisen sikseen.

En edelleenkään tiedä, mihin tämä blogi sijoittuu, mutta ehkä näistä tarinoista voi joskus olla iloa jollekin, joka käy samankaltaisia asioita läpi. Nyt vaan jostain syystä tuntuu taas siltä, että kirjoittamisesta olisi jotain iloa itselle.

Tilanne on tällä hetkellä se, e…

Paluu tulevaisuuteen

Pohdimme siirtymistä IVF:stä takaisin inseminaatioihin. Meillä on siis yksi IVF tehty ja siitä nyt viisi alkiota siirretty, yksi alkio vielä odottaa pakkasessa. Olen ajatellut, että toista IVF:ää ei tehtäisi, koska minulta on tutkittu munasarjat, jotka ovat auki, munasoluja kehittyy hyvin myös pienellä hormonimäärällä, ne hedelmöittyvät hyvin ja alkiot ovat olleet kaikki 1- ja 2-laatuisia ja kaksi viimeistä todistetusti kehittyneet blastokysteiksi. Kierrot ovat normaalit, ovulaatiot löytyvät ja viimeiset alkionsiirrotkin on tehty luonnonkiertoihin.

Alkiot eivät vaan tunnu kiinnittyvän, joten olemme pähkäilleet, että palaisimme takaisin inseminaatioihin, kun tavallaan mitään syytä IVF:lle ei tunnu olevan.
On ehkä jopa henkisesti raskaampaa odottaa tulosta siitä povatusta 30-50% mahdollisuudesta ja joutua pettymään kuin se inseminaation 10%. Alkionsiirtojen kertamaksut ovat niin suuret, IVF:stä puhumattakaan, että myös talous on kovilla. Näyttää siltä, että hoidot meillä kestävät, niin…

Seitsemäs pettymys

Universumilla on jotain muita suunnitelmia, jotka ei meidän lapsenhankintasuunnitelmien kanssa täsmää ollenkaan. Negatiivinen raskaustesti jälleen tänään, oikeana testipäivänä.
Palataan lähtöruutuun ja koitetaan unohtaa tämäkin kerta. Blogi jäänee ainakin kesätauolle tässä samalla, koska kirjoittelu tänne tuntuu vähän turhalta. Pian 1,5 vuotta tulee täyteen ekasta inssistä - niin se aika vaan menee.