Tekstit

Meidän matka

Me aloitettiin lapsen hankinta syksyllä 2015. Ihana ajatus siitä, että päätettiin perustaa perhe <3 Vaatekaupassa kävin hypistelemässä lasten vaatteita vähän perhosia vatsanpohjassa ajatellen, että näitä me sitten käydään ostamassa meidän pienelle. Tuollaisia konkreettisia asioita, joita on pukenut vaan nukeille lapsena.
Mentiin loppusyksystä ensikäynnille ja psykologin vastaanotolle, valittiin luovuttaja ja tilattiin siittiöt. Päätettiin tilata 4 olkea, koska oltiin varauduttu siihen, että ainakin se varmaankin tarvitaan. Mirkun serkkukin oli tarvinnut 7, siis seitsemän inseminaatiota ennen kuin tärppäsi!
Ensimmäinen inseminaatio tehtiin tammikuussa 2016. Se oli niin ihmeellistä, kun ajatteli jo tietysti heti olevansa raskaana. Siinä kevään mittaan tehtiin aukiolotutkimusta, kokeiltiin luonnonkiertoon ja Letrozol-kiertoon ja inssit vaan päättyivät negaan. Ei todettu mitään vikaa tai ongelmaa.

Neljännen ja vikan inssin aikana meille väläytettiin mahdollisuutta osallistua klinikan I…

Selittämätön lapsettomuus

Jopa 25 % lapsettomuuden syistä on tuntemattomia. Hormonaaliset syyt, immunologiset syyt jne... Epäily siitä, että kehoni immunologia on häiriintynyt, alkaa olla entistä varmempi. Immunologisia syitä lapsettomuudelle tiedetään olevan, mutta syitä tai hoitokeinoja ei tunneta. Elimistössä käynnistyvä autoimmuunireaktio voi aiheuttaa sen, että alkio ei kiinnity.

Ongelmalliseksi kaiken tekee se, että lääketiede ei tunne keinoja vaikuttaa näihin ongelmiin. Paitsi kortisoni, mutta se ei ainakaan minun kohdallani tehnyt muutosta muihin yrityksiin. Eikä lääkäri oikeastaan pitänyt sitäkään ihan tarpeellisena. Kilpirauhasen toimintahäiriöiden tiedetään vaikuttavan hedelmällisyyteen... jotenkin. Mutta koska koko kilpirauhasen hoito on meillä kovin pintapuolista ja vähintäänkin sekavaa, niin siihenkin vaikuttaminen on arpapeliä. Sattuuko sopiva lääkäri, sattuuko olemaan riittävästi rahaa, että voit hakeutua sopivalle lääkärille jne.

Allergiat, homealtistus yms. sotkevat immunologiaa vielä ulkoa p…

Herääminen

Tämä vuosi on jo tuonut tullessaan mm. sen, että kilpirauhasen ongelmani on nyt varmistunut. Ultraäänitutkimuksessa todettiin suurentunut kilpirauhanen ja tulehduksenjälkeisiä merkkejä. Ei onneksi mitään kyhmyjä tai muuta epäilyttävää.
Vain normaalia suurempi rauhanen, joka selittää ajoittaisen ahtauden tunteen kurkussa ja myös ne kohonneet kilpirauhasvasta-aineet, jotka mitattiin 11/16 eli jo reilu vuosi sitten. Tuolloin jo epäiltiin autoimmuunikilpirauhastulehdusta, mutta vasta-aineita voi nostaa joku muukin elimistössä, eli sinällään tärkeä tieto tuo, että tyreoidiitti se on.

Kilpirauhashormonit (T4 ja TSH) ovat pysyneet sopivana Thyroxin-lääkityksellä ja pärjäsin marras-joulukuun yllättävän hyvin, joka on ollut todella raskas kaamoksen takia. Edellisvuonna tarvitsin kirkasvalolamppua paljon pitempään, viime syksynä käytin sitä ehkä viikon ja totesin, että en tarvitse sitä. Mieliala ja jaksaminen eivät laskeneet.

Osasyy tähän kaamoksen yli jaksamiseen voi olla, että siirryin gluteenit…

Kun ei niin ei

"Joka keinussa jumalten keinuu
Väliä taivaan ja helvetin heiluu
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu

Joka selässä ristinsä kantaa
Kohtalon haltuun itsensä antaa
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu"


Erityisesti varmaankin sattuu, kun tietää, että se oli viimeinen alkio. Mietin, miksi se piti tuhlata tähän kroppaan. Miksei säästetty sitä ja alettu tosissaan miettiä sitä vaihtoehtoa, että Mirkku lähtisi hoitoihin. Se oli niin sitkeä alkio, että se olisi kiinnittynyt ja elänyt jos sillä olisi mahdollisuudet. Tuntuu, että ei tässä kropassa ole mitään mahdollisuuksia elämälle, koska tämäkään ei selviytynyt.

Nyt on kyllä taas vähän vaikeampaa jatkaa. Voisin mennä uuteen IVF:ään jos alkiot siirrettäisiin Mirkulle. Mutta se, että saadaan hyviä alkioita, jotka tuhlataan minuun, niin sitä varten en halua maksaa tuhansia euroja. Jos tehdään niin paljon, että saadaan aikaan ne alkiot ja kasvatellaan niitä näin pitkälle, niin parempi laittaa ne paikkaan, jossa niillä voi …

Piinaviikko

Piinapäivät on kuluneet niin luvattoman helposti ja nopeasti, että nyt on tosiaan menty sillä "et vaan ajattele asiaa niin paljon, niin kyllä se siitä sitten onnistuu" -ohjeella :D No ei vaan. Vasta pari viime päivää on enemmän ajatuksissa pyörinyt taas se, että testipäivä lähestyy. Testipäivä ei ole mikään ilon päivä, joten fiilikset ei juurikaan nouse tässä mitä lähemmäs sitä hetkeä tullaan. Oon myös tosi vahvasti ehdollistunut raskaustestitikkuun negatiivisesti, toisin kuin ovistikkuun, joka sentään usein tarjoilee sitä hymynamaa :) Oon siis jopa sen takia välillä tehnyt raskaustestin ovistikulla, koska siihen on kivempi pissiä :D

Sitä taas miettii aktiivisesti, että miten käsittelen sen negan. Miten se haittaisi elämää mahdollisimman vähän ja aiheuttaisi pahaa mieltä mahdollisimman vähäksi aikaa. Oikeastaan itse kestän sen jo jotenkin, mutta sitten kun alan miettiä, että mitä Mirkku. Mun vanhemmat. Kaverit (joille ei ole ONNEKSI nyt edes kerrottu kellekään). Sitten kaikki…

Alkionsiirto nro 5

Kuva
Tiistaina tehtiin viides ja toistaiseksi viimeinen alkionsiirto. Tässä kierrossa oli mukana siis estrogeenikorvaushoito, kortisonitukihoito ja keltarauhashormoni. Positiivista oli, että ovulaatiota ei tarvinnut lainkaan kytätä! Viimeksi kokeiltu alkioliima ja Gonepeptyl jätettiin nyt pois.
Kohdun limakalvo oli tiistaina jo 12 mm. Itse siirto sujui taas näppärästi ja mitään ongelmia ei ole yhdenkään inseminaation tai alkionsiirron kanssa ollut, mikä on oikeasti tosi huippua, koska ainakaan itse toimenpidettä ei tarvitse jännittää. Tosin tällä kertaa oli eri lääkäri kuin ehkä kolmella viime kerralla ja olin tietysti yhtäkkiä ihan paniikissa! Tunnistin lääkärin yhdeltä aiemmalta käynniltä ja muistin, että hän valitsi ihan vääränkokoisen ankannokan ja oli muutenkin jotenkin vähän töykeä. Tämä kokemus oli nyt onneksi positiivisempi ja ihan ammattilainen hänkin oli :D
Alkio meni tosi hyvälle paikalle (kuten myös viimeksi) ja on siis kestänyt jo viime syksynä yhden pakastuksen, noin kuukaus…

Myooooooma

"Kas vain sanoi kasvain ja kasvoi vain."
Myooma on kasvanut pari senttiä ollen nyt n. 5x4 cm. Myooma ei ole kohtuontelon sisällä eikä lääkärin mielestä sen pitäisi mitenkään vaikuttaa raskaaksi tuloon kun on kohdun ulkopuolella. Hän kyllä mainitsi, että se voisi vaikuttaa kohdun verenkiertoon, mutta sitäkään ei tiedä.
Jäin miettimään, miten kohdun verenkiertoa voisi parhaiten kotikonstein parantaa?
Kohdun limakalvo oli estrogeenihoidolla kasvanut oikein hyvin eli siirto on suunnitelmissa ensi viikon alkuun. Terolut alkoi eilen ja kortisoni tänään.
Koska tämä on nyt viimeinen alkio, niin jatkoistakin jo keskusteltiin. Lääkäri alkoi tietysti puhua uudesta IVF:stä (johon liittyen sanoi, että voisimme hänen mielestään jo hakea KELA:n korvausta). Minä otin puheeksi inseminaatiot. Lääkäri epäili, tukkiiko myooma oikean puoleisen munasarjan, mutta tämä tsekattiin noin 1,5 vuotta sitten ja molemmat oli kyllä silloin auki. Enpä nyt tullut kysyneeksi, voisiko tuo myooman kasvu jotenkin…